Rahan aika-arvo (Time Value of Money, TVM) on rahoituksen keskeisimpiä käsitteitä. Rahan aika-arvolla on merkitystä esimerkiksi määritettäessä sijoituskohteen arvoa käyttäen nykyarvoon perustuvia tekniikoita.
Rahoituksessa on pohjimmiltaan kyse vain yhdestä asiasta, diskontatuista nettokassavirroista.
Diskontattujen nettokassavirtojen kaksi tärkeintä komponenttia ovat nettokassavirrat sekä käytettävä diskonttokorkokanta.
Mitä tarkoittaa rahan aika-arvo?
Rahan aika-arvo tarkoittaa sitä, että euro on tänään arvokkaampi kuin euro huomenna.
Ajattele vaikka, että sinulla on kaksi kahden euron kolikkoa. Toisella ostat tänään ison kupin kahvia, mutta toinen putoaa taskustasi sohvatyynyjen alle. Onneksesi löydät hukkuneen rahan vuoden päästä tästä tapahtumasta. Hyvän onnesi kunniaksi päätät lähteä kahville. Nyt saatkin kahdella eurollasi enää pienen kupin kahvia, kun vuosi sitten sait ison kupillisen.
Rahasi ostovoima on heikentynyt ajan kuluessa. Enää et saakaan samalla rahalla niin paljon kuin ennen, vaan vähemmän. Kun nyt saat eurolla iltapäivälehden, vuoden päästä et saa eurolla enää kuin urheilusivut.
Mistä rahan aika-arvo johtuu?
Raha on siis tänään arvokkaampaa kuin tulevaisuudessa. Tämä johtuu inflaatiosta, hintatason yleisestä noususta eli rahan ostovoiman heikkenemisestä. Inflaatio on yleinen tavaroiden ja palveluiden hintojen nousu kansantaloudessa tietyllä ajanjaksolla.
Kun “säilytit” kaksi euroasi “turvassa” sohvatyynyjen alla, oikeastaan hävisi vuodessa rahaa inflaation verran, vaikka sinulla edelleen onkin kaksi euroasi.
Nimellinen pääoma siis säilyy, mutta reaalisesti mitattuna kaksi euroa onkin vuoden päästä vähemmän kuin kaksi euroa nyt.
Iso kuppi kahvia on vuoden kuluttua pieni kuppi kahvia, asiaa karkeasti yleistäen.
Rahan aika-arvon merkitys
Rahan aika-arvolla on myös sijoittajille suuri merkitys. Nyt saatu 100 euron korko- tai osinkotulo on arvokkaampi kuin tulevaisuudessa saatava. Tämä johtuu siitä, että jos saisit rahat nyt, voisit sijoittaa ne kasvamaan korkoa heti, jolloin saisit tulevaisuudessa enemmän kuin 100 euroa.
Rahalla on siis aika-arvo. Diskonttaamalla voit laskea tulevaisuudessa saatavan rahasuorituksen arvon nykypäivän rahassa.
Inflaatio vaikuttaa sijoituksesta saatavaan reaaliseen tuottoon. Vaikka sijoituksesi tuottaisi kymmenen prosenttia vuodessa, mutta jos inflaatio on samaan aikaan kymmenen prosenttia, on reaalinen tuottosi kuitenkin nolla.
Yleinen arvio on, että reaalinen korko on nimellinen korko miinus inflaatio.
Koska sijoitusten arvoja määritetään usein nykyarvoon perustuvilla tekniikoilla, on rahan aika-arvolla suuri merkitys sijoittajille.
Yksikään sijoitussääntö ei ole järkevä, jos se ei ota huomioon rahan aika-arvoa.
Riskin käsite modernissa rahoitusteoriassa
Toinen rahoituksen tärkeä sääntö on, että vähäisellä riskillä ansaittu euro on arvokkaampi kuin korkeammalla riskillä ansaittu euro. Suurin osa sijoittajista välttelee riskejä, jos sen voi tehdä tuotto-odotusta pienentämättä.
Modernin rahoitusteorian mukaan siis on olemassa tällainen ilmiö kuin rahan aika-arvo. Rahan käyttämisen viivyttämisestä eli sijoittamisesta tai rahan lainaamisesta sijoittajat vaativat korvaukseksi korkoa tai jotain muuta tuottoa.
Rahan aika-arvo nykyisessä markkinatilanteessa
Teorioista poiketen viime aikoina on voitu kuitenkin havaita toisenlaista käytöstä markkinoilta. Sijoittajat tosiasiassa maksavat saadakseen sijoittaa riskittöminä pidettyjen valtioiden velkakirjoihin, kuten Sveitsin tai Saksan valtion bondeihin.
Jopa nimelliset korot ovat nollan alapuolella. Reaaliset tuotot painuvat negatiivisiksi useiden valtioiden velkakirjojen osalta, sillä nimellinen korko on niin pieni, että inflaatio ylittää sen ja reaalinen korko onkin negatiivinen.
Sijoittajia siis rangaistaan siitä, että he eivät ota riskejä, ja säästäminen muuttuu tappiolliseksi toiminnaksi.
Teorioiden mukaan rahan aika-arvon pitäisi olla positiivinen, alhainen tai korkea, mutta ei milloinkaan negatiivinen.
Nyt ihmisille ja organisaatioille maksetaan siitä, että he ottavat rahaa lainaksi, ja sijoittajia ja lainanantajia rangaistaan. Moniin valtioiden velkakirjoihin sijoittavat odottavat häviävänsä rahaa, ainakin reaalisin suurein mitattuna.
Korko on rahan hinta, rahan aika-arvo, joka tasapainottaa ihmisten halua säästää ja yritysten halua investoida.
Negatiivinen korko tarkoittaa käytännössä rahan hallussapidon “verottamista”. Keskuspankit vahvistavat tätä toimintaa pitämällä ohjauskorkoja historiallisen alhaalla tarkoituksenaan vahvistaa kysyntää, ja rohkaista yrityksiä lainaamaan rahaa. Joidenkin mukaan tämä on merkki heikosta taloudellisesta tilanteesta maailmalla.
Modernit rahoitusteoriat olettavat, että pääoman sijoittajille on tarjolla positiivisia tuottoja. Oletus on järkkynyt nollakorkojen / negatiivisten korkojen aikakaudella.