Suomessa työelämä on muuttunut paljon. Muutoksesta puhutaan nykyään todella paljon. Sen tarvetta korostetaan monissa käänteissä. Yleisesti hyväksytty näkökanta on, että muutos on yleensä useimmissa asioissa myös tarpeellista. Muutoksen vastustajia pidetään vastarannankiiskinä. Muutokseen rakastuneet eivät jaksa kuunnella muutosvastarinnan ainaista viserrystä. Muutosta voi siis rakastaa tai vihata.
Muutoksen tuulet yltyvät usein myrskyksi
Muutoksen johtaminen, change management, on kysyttyä osaamista organisaatioissa. Muutosjohtajia ja erityisiä muutosagentteja tarvitaan, jotta organisaatiot kykenevät viemään erilaisia muutoksia läpi.
Monet muutokset maailmassa ovat väistämättömiä. Niitä ei voi pysäyttää. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset megatrendit, kuten digitalisoituminen, joka mullistaa toimialoja, työtapoja ja ihmisten elämää.
Koen itse, että muutokset ovat minulle kohtalaisen helppoja. Sopeudun hyvin uusiin toimintatapoihin ja tilanteisiin hyvin. Otan asiat sellaisina kuin ne tulevat. Tästä ominaisuudesta on ollut minulle paljon hyötyä erityisesti työelämässä, jossa mm. organisaatiomuutokset ja globaalin pandemian aiheuttama siirtyminen kotikonttorille ovat vaikuttaneet kaikkiin organisaatiossa.
Olen ollut muutoksen kohteena sekä mukana tekemässä muutoksiin liittyviä järjestelyjä. Tulevaisuus tuo tullessaan varmasti monenlaisia uusia työtehtäviä muutosten läpiviemisessä. Minulle on helppo myydä muutosta, sillä näen aina tulevaisuuden positiivisessa valossa. Uskon, että aina ollaan menossa parempaan suuntaan, vaikka vaikeuksia on edessä ennen kuin tilanne on muuttunut parempaan.
Muutoksen johtaminen
Muutosten läpiviennin parissa työskentelevät saattavat nähdä tilanteen niin, että he tekevät kaiken työn. Muille jää vain tehtäväksi seurata ja omaksua muutoksen seuraukset. Ajatusta yleistäen on niin, että kun muutos on mahdollistettu ja viestitty alaspäin, niin kyllähän sen muutoksen pitäisi olla jo tapahtunut.
Muutos on kuitenkin kovaa työtä, oli sitten muutoksen kohteena tai muutoksen johtajana. Muutosjohtajalla on yleensä selvä visio, miksi muutos tehdään ja mitä siitä seuraa. Hänen työnsä on muutoksen parissa, siihen uppoutuminen täydellä painolla.
Menneisyyden ja tulevaisuuden ristipaine
Usein muutoksen kohteena oleva henkilöstö taas on objektin asemassa muutoksessa. Muutos tulee ylhäältä saneltuna. Omat mahdollisuudet vaikuttaa ovat vaatimattomat. Sen lisäksi muutokseen liittyvät työtehtävät ja uuteen mukautuminen pitää tehdä oman työn ohella.
Monilla on päivittäisessä työssä paljon velvollisuuksia. Jo pelkkä muutoksiin usein liittyvä epävarmuus luo rasitetta vanhan kuorman päälle. Tulevaisuuden pohtiminen vie voimavaroja.
Muutoksessa asiat ovat usein varsinkin alussa epäselviä, eikä vastauksia kaikkiin kysymyksiin ole tai niitä ei voida antaa. Silti viestintään kannattaa panostaa, vaikka tuntuu, että ei ole paljoa uutta kerrottavaa. Mahdollisimman avoin viestintä hälventää epävarmuutta ja luo uskoa muutokseen.
Miten selviytyä muutoksen keskellä?
Viestinnän lisäksi muutoksessa kannattaa panostaa henkilöstön tukemiseen. Tukea voivat tarjota mm. esihenkilö ja kollegat. Omista tuntemuksista ja ajatuksista puhuminen helpottaa jo itsessään.
Siihen nähden, miten keskellä muutoksen ilmapiiriä organisaatioissa eletään, on siihen liittyvä koulutus, sparraus ja valmentaminen vähäistä.
Johtajat kurssitetaan ja osallistuvat työpajoihin, mutta entäs se laaja joukko muita ammattilaisia, joita kaikki muutokset käytännössä koskevat? Mielestäni tässä on se muutosjohtamisen heikko kohta.
Muutoksessa eläminen on työelämätaito
Alaisilta edellytetään muutoksissa mm. itsensä johtamista, erilaisten muutoksiin liittyvien järjestelmien ja prosessien omaksumista ja yleisesti tehokasta muutoksen edistämistä tai ainakin siihen sopeutumista.
Nämä ovat vaikeita työelämätaitoja, joita ei koulussa opeteta. Ne kasvattavat vaatimustasoa jo muutenkin kiireisessä työelämässä.
Kun alaisilta vaaditaan muutosta, se pitää myös mahdollistaa. Muutos ei jalkaudu, jos alaisilla ei kykyä ja jaksamista omaksua uutta. Jatkuvassa muutoksen tilassa oleminen syö henkisiä voimavaroja. Välillä pitää antaa myös mahdollisuus hengähtää.
Jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden keskellä eläminen on työelämätaito, joka vaatii paljon. Se vaatii työntekijältä jatkuvaa oppimista. Organisaation johdon on varmistettava, että tähän on riittävää osaamista ja tukea saatavilla.