Mitä sijoittaminen on? Sijoittaminen on Burton G. Malkielin mukaan menetelmä, jossa ostetaan omaisuutta, jotta saataisiin voittoa. Sijoittamisen tuotot koostuvat tavallisesti sijoituksen arvonnoususta pitkällä aikavälillä ja/tai osingoista, koroista tai vuokratuotoista.
Malkiel erottaa suositussa ja suositellussa kirjassaan Sattuman kauppaa Wall Streetillä sijoittamisen keinottelusta aikajänteen perusteella. Keinottelija pyrkii lyhyen aikavälin tuottoihin muutamien päivien pituisella aikajänteellä, kun taas sijoittajat toivovat sijoituskohteistaan tuottoa seuraavien vuosien tai vuosikymmenten aikana.
Suurimmalle osalle suomalaisista suurin ja tärkein sijoitus on oma asunto. Suomalaisten palkansaajien varallisuudesta 70 prosenttia on kiinni omistusasunnoissa. Luku on Eurooppaan ja USA:n verrattuna korkea. Omaa kotia pidetään kuitenkin turvallisena sijoituksena.
Hajauttaminen – mihin voi sijoittaa?
Sijoittamisen tärkein perussääntö on yksinkertaisesti seuraavanlainen:
Hajauta, hajauta ja hajauta! Älä laita kaikkia munia samaan koriin!
Edellä todettiin suomalaisten varallisuuden olevan suurelta osin kiinni omassa asunnossa. Tämä ei edusta hyvää hajauttamista.
Hajauttaminen on klassisen lausahduksen mukaan ainoa ilmainen lounas sijoittamisen maailmassa. Hajauttaessaan sijoittajat voivat allokoida varojaan eri omaisuusluokkiin, kuten osakkeisiin, korkoihin, asuntoihin, metsään, kultaan, hyödykkeisiin, valuuttoihin tai mitä moninaisempiin sijoitustuotteisiin.
Hajauttamalla pyritään pienentämään epäsystemaattista riskiä, esimerkiksi osakkeisiin liittyvää yhtiöriskiä.
Hajauttamisen hyöty perustuu siihen, että salkussa olevien arvopapereiden hinnat vaihtelevat eri tahdissa. Lyhyellä aikavälillä sijoittaessa puhutaan taktisesta allokaatiosta ja pitkällä aikavälillä strategisesta allokaatiosta. Jälkimmäisen tulee aina olla johdettavissa sijoitusten käyttötarkoituksesta.
Mitä ovat sijoitusrahastot?
Vesa Puttosen ja Eljas Revon kirjassa “Miten sijoitan rahastoihin” mainitaan, että suomalaisella sijoittajalla vaihtoehtoja riittää sukanvarsitalletuksista kansainvälisiin hedge fund -rahastoihin. Kirjassa kerrotaan ohjeita Suomessa suosittuun rahastosijoittamiseen.
Sijoitusrahastot ovat osakkeista, korkotuotteista tai arvopapereista koostuvia salkkuja, jonka omistavat siihen sijoittaneet tahot, kuten yksityishenkilöt ja instituutiot.
Säästäjien varat on siis koottu yhteen, jolloin jokainen sijoittaja saa sijoittamansa summan oikeuttaman määrän keskenään yhtäsuuria rahasto-osuuksia, jotka tuottavat yhtäläiset oikeudet rahaston omaisuuteen.
Rahastoon sijoittamalla sijoittaja saa yhdellä ostolla huomattavan hajautuksen verrattuna esimerkiksi muutaman eri osakesarjan ostamiseen.
Rahastoihin sijoittaminen on mielestäni useimmille sijoittajille järkevin ratkaisu, koska suora osakkeiden ostaminen pörssistä vaatii enemmän omaa osaamista ja mahdollisesti myös suurempia pääomia. Rahastoja sen sijaan voi merkitä vaikkapa vain yhdellä eurolla esimerkiksi Seligsonin rahastojen ollessa kyseessä tai muutamilla kympeillä Nordnetin rahastoihin.
Sijoittamiseen liittyviä lakeja ja valvontaa
Jokaisen sijoituspäätöksen tulee lähteä ihmisen tai organisaation henkilökohtaisista lähtökohdista ja tavoitteista. Tärkeitä pohdittavia kysymyksiä ovat, miksi sijoitan ja miten sijoitan.
Esimerkiksi säästäminen vanhuuden varalle tai jotakin tulevaa hankintaa varten on yleistä. Jotkut saattavat vain tavoitella varallisuutensa arvon säilyttämistä. Tärkeä päätös on myös, miltä osin sijoitukset hoidetaan itse ja miltä osin sijoituspäätökset ulkoistetaan jollekin toimijalle.
Suomessa sijoittamiseen liittyvien palveluiden tarjoamista valvoo Finanssivalvonta, joka syntyi vuonna 2009 Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston yhdistyessä. Palveluja tarjoavien yritysten lupa-asioiden pitää olla kunnossa. Se on tärkeää sijoittajien kannalta.
Mikään ei ole kuitenkaan estänyt sitä, että esimerkiksi WinCapita ja ulkomaiset huijarit ovat onnistuneet kavaltamaan suomalaistenkin sijoittajien varoja. Sijoittamiseen liittyvien palveluntarjoajien valinnassa on siis syytä olla tarkkana.
Laki sijoituspalveluyrityksistä (SipaL 26.10.2007/922) on tärkeä laki, joka säätelee sijoituspalveluiden tarjoamista ammattimaisille ja ei-ammattimaisille sijoittajille.
Vahvojen perustusten teoria ja pilvilinnateoria
Kaikki sijoitustuotot ovat Malkielin kirjan Sattuman kauppaa Wall Streetillä mukaan vaihtelevissa määrin riippuvaisia tulevaisuuden tapahtumista. Sijoituskohteiden arvoa on perinteisesti määritelty vahvojen perustusten teorian ja pilvilinnateorian mukaan.
Ensimmäinen niistä väittää, että sijoitusinstrumentit ovat vahvasti sidoksissa johonkin, jota kutsutaan reaaliarvoksi, ja jota voidaan arvioida nykytilaa ja tulevaisuutta analysoimalla.
Pilvilinnateoriassa taas suositellaan ostettavaksi omaisuutta, esimerkiksi arvopapereita, joiden arvo tulee nousemaan, vaikka varsinaisia perusteita arvonnousulle ei olisikaan.
Malkiel omistaa kirjassaan monta sivua kertoakseen pilvilinnoista, eli kuinka niitä on vuosien saatossa rakennettu ja kuinka ne ovat aina romahtaneet, jos arvopaperien arvonnousu ei ole ollut kestävällä perustalla.
Legendaarinen esimerkki pilvilinnoista on Hollannin 1600-luvun ns. tulppaanivillitys, jossa yhä useammat osallistuivat tulppaaneihin sijoittamiseen, kunnes niiden hinta oli kohonnut huimasti vain pudotakseen alas tavallisen ruokasipulin tasolle.
Markkinat siis korjaavat itse omat väärinhinnoittelunsa, vaikka sijoittajat aika ajoin eivät rationaalisesti käyttäydykään.
Kyse on markkinoilla olevien toimijoiden ahneudesta ja pelosta, joka joskus aiheuttaa sen, että markkinat ensin nousevat älyttömästi, jolloin kaikki kynnelle kykenevät haluavat osansa sijoitusvoitoista. Lopulta markkinat kuitenkin myöntävät sijoitusten todellisen arvon, jolloin pelko voittaa ja alas tullaan kovaa rytisten, kuten kävi mm. 1929 USA:ssa.
Tuottoja etsitään osakemarkkinoilta eri keinoin
Osakkeisiin sijoittaminen on jännittävää. On mielenkiintoista seurata oman salkun arvon kehittymistä ja tehdä myynti- ja ostopäätöksiä. Useille sijoittajille sijoittaminen onkin peliä.
Malkielin mukaan yritys ennustaa tulevia osakekursseja ja siten ajoittaa ostot ja myynnit oikeisiin hetkiin on sijoittajien suurin tavoite. Keinoja tähän etsitään monista eri suunnista, esimerkiksi fundamentti- eli perusteanalyysistä tai käyttäen teknistä analyysia.
Perusteanalyysi perustuu yrityksen tulokseen, taseeseen ja kassavirtaan. Tekninen analyysi taas on kehitetty markkinoiden kysyntä- ja tarjontatilanteiden analysointiin.
Mihin osakkeen hinta perustuu ja miten sitä voi analysoida?
Henri Elon mukaan osakkeen hinta perustuu tuleviin kassavirtoihin ja tuloksiin ja arviointia varten on tiedettävä osakekurssiin ladatut odotukset. Hänen mukaansa ylituottoja eli markkinoiden keskimääräisen tuoton ylittäviä tuottoja voi saada, jos pystyy arvioimaan nykyisen markkinoiden hintatason ja tulevat tuotot keskimääräistä paremmin.
P/E- ja P/B-luvut
Avuksi sijoituspäätöksentekoon voi ottaa esimerkiksi muutamia yksinkertaisia tunnuslukuja, kuten P/E (osakkeen hinnan suhde osakekohtaiseen tulokseen) ja P/B (price-to-book, osakkeen markkina-arvon suhde tasearvoon).
P/E-luvulla havaitaan kurssiin ladattuja tulosodotuksia. P/B-lukuun Elo kehottaa suhtautumaan kriitiisesti, koska se ei ota kantaa yrityksen kannattavuuteen. Nämä kaksi tunnuslukua ovat yksinkertaisia ymmärtää ja siksi laajasti käytössä.
Malkielin varoittelee kirjassaan fundamenttianalyysistä. Hän perustelee sen toimimattomuutta sillä, että tiedoissa tai analyysissä saattaa voi olla virheitä tai anyytikon käsitys arvosta voi olla virheellinen. Hän huomauttaa myös, että markkinat eivät välttämättä korjaakaan hinnoitteluvirheitä, eikä osakkeen arvo palaudu oikealle tasolle.
Perusteanalyysiin perustuvat sijoitusstrategiat ovat kuitenkin suosittuja, kuten vaikkapa sijoituskirjailija Kim Lindströmin suosittelema arvosijoittaminen. Arvosijoittajat etsivät alhaisen P/E:n ja P/B:n yrityksiä sijoituskohteiksi, koska joidenkin lähteiden mukaan sellaiset yritykset tarjoavat normaalia parempaa tuottoa.
Pelkkien tunnuslukujen käyttäjien kannattaisi olla kriittisempiä, sillä esimerkiksi yrityksen tulevaa tulosta on hankala ennustaa. Myös jokin tunnusluvun mukaan halvaksi arvioitava kohde voi olla syystäkin edullinen sen huonojen näkymien takia.
Tekninen analyysi
Tekninen analyysi olettaa, että kaikki informaatio on joka hetki diskontattu hintoihin, markkinoiden liikkeet tapahtuvat joka hetki trendeissä, ja että historia pyrkii toistamaan itseään. Hinnan ja volyymin avulla pyritään ennustamaan, mihin suuntaan tutkittava kohde-etuus todennäköisesti liikkuu tulevaisuudessa.
Teknisen analyysin perusteet sotivat tehokkaiden markkinoiden oletusta vastaan, koska oletuksen mukaan markkinoiden menneitä tuottoja tarkastelemassa ei voida saada tietoa tulevaisuuden tuotoista.
Pörssikurssien historiadataan on helppo piirrellä tuki- ja vastustasoja ja havaita trendejä, mutta tulevaisuuden tuottoja vaikea ennustaa niin, että tehty työ kannattaisi. Tuottokäyriä tarkastelemalla on kyllä helppo sanoa, milloin olisi kannattanut myydä tai ostaa, mutta jälkeen päin siitä ei ole mitään hyötyä.
Malkielin mukaan teknistä analyysiä käyttävät ne, jotka uskovat osakkeiden hintojen muodostuvan pilvilinnateorian mukaisesti. Hän kyseenalaistaa kaavioanalyysin toimivuuden mm. koska pörssin suunnanmuutokset ovat niin nopeita, että kaavioita analysoimalla ei ehdi reagoimaan ja tällaiset menetelmät tuhoavat itse itseään, jos monet yrittävät markkinoilla niitä noudattaa.
Ennustamisen vaikeus markkinoilla
Sijoituspäätöksentekoon vaadittava ennustaminen on vaikeaa jatkuvan epävarmuuden takia. Hyväpalkkaisten analyytikoidenkaan esittämät markkinanäkemykset eivät usein toteudu.
Puttonen ja Repo ovat kirjassaan samoilla linjoilla: Aktiivisen salkuhoidon ammattilaiset eivät pysty saamaan hallinnoimilleen rahastoille pitkällä aikavälillä vertailuindeksin voittavaa tuottoa kulujen jälkeen.
Samaan tulokseen on päätynyt myös Marko Eerola kirjassaan Paras sijoitus. Rahastojen hoitajat eivät näytä olevan taitavia vuodesta toiseen, vaan menestyjät vaihtuvat lähes joka vuosi.
Sijoittajat olisivat siis pärjänneet paremmin sijoittamalla laajaan pörssi-indeksiin kuin sijoittamalla keskiverrosti menestyneeseen sijoitusrahastoon.
Kiinnostava havainto on, että ensin yliopistoissa opiskellaan rahoitusteorioita ja luetaan Malkielia, mutta kun siirrytään työelämään, niin rahoitusta opiskelleista tuleekin yhtäkkiä taitavia tulevaisuuden markkinoiden ennustajia ja osaavia analyytikoita ja salkunhoitajia, jotka kykenevät valitsemaan voittajaosakkeet erilaisia työkaluja käyttäen. Näin ainakin rahastoyhtiöt palveluitaan asiakkailleen markkinoivat. Näistä palveluista saakin usein maksaa kalliisti.
Miksi ennustaminen on vaikeaa?
Malkiel kertoo kirjassaan, miksi voittajaosakkeiden valitseminen ja markkinoiden ennustaminen on niin vaikeaa. Syy on säännönmukaisuuden puute. Osakekurssien syklit eivät ole yhtään sen todellisempia syklejä, kuin tavallisen uhkapelurin hyvän ja huonon pelionnen putket.
Tuotot kulkevat satunnaisesti, eivätkä edellisen päivän tapahtumat vaikuta tämän päivän kurssiliikkeisiin. Samoin on asia kolinheitossa. Edellisen heiton tulos ei vaikuta siihen, että seuraavalla heitolla klaavan mahdollisuus on 50 prosenttia.
Käyrien ja menneiden lukujen tutkimuksella ei pysty erottamaan mallia, jolla voisi luotettavasti ennustaa tulevaisuuden tuottoja.
Useat eri tekijät auttavat selittämään, miksi osakeanalyytikoiden on vaikea ennustaa tulevaa. Näitä ovat satunnaisten tapahtumien vaikutus, kyseenlaisin keinoin laaditut tulosraportit, useiden analyytikoiden perustaitamattomuus, parhaiden analyytikoiden siirtyminen muihin tehtäviin ja osakeanalyytikoiden kohtaamat eturistiriidat yrityksissä, joilla on sijoituspankkitoimintaa.
Malkiel nostaa kirjassaan esiin sen tosiseikan, että maailmasta ei löydy todistusaineistoa sille, että ammattimaisesti hallinnoidut salkut tuottaisivat paremmin kuin sellaiset salkut, jotka on indeksin perusteella laadittu.
Ammattisijoittajat kuitenkin siirtelevät rahojaan arvioidensa mukaan osakkeiden, korkojen ja muiden sijoitustuotteiden välillä omien taloudellista suhdannetta koskevien käsitystensä mukaan ja monet uskovat ammattimaiseen varainhallintaan.
Malkiel kumoaa ajatuksen oikeiden ostopäätösten jatkuvasta tekemisestä tutkimusella, joka kertoo, että markkina-ajoituksen harjoittajien tulisi olla oikeassa 70 prosenttia ajasta, jos he haluavat päästä parempaan lopputulokseen kuin osta ja pidä -strategian (buy and hold) toteuttajat.
Ovatko markkinat tehokkaat?
Jos sijoittaja uskoo tehokkaisiin markkinoihin, niin silloin hän sijoittaa suoraan indeksiin, eikä yritä ajoittaa tai löytää voittajaosakkeita perusteanalyysin tai teknisen analyysin keinoin.
Tehokkaiden markkinoiden keskivahva ehto väittää, että mikään julkisesti saatavilla oleva tieto ei voi auttaa valitsemaan aliarvostettuja osakkeita, koska markkinat ovat jo ottaneet kaiken huomioon hinnassa.
Vahvojen ehtojen mukaan hintaan on laskettu myös kaikki muu tieto yrityksestä, siis esimerkiksi sisäpiiritiedon avulla ei sijoittaja voisi saavuttaa parempia tuottoja. Vahva ehto taitaa kuitenkin olla liikaa, sillä sisäpiiritiedon avulla voi luultavasti saada ainakin jonkin verran parempia tuottoja markkinoilta.
Malkien painottaa kirjassaan, että tehokkaiden markkinoiden teoria ei väitä, että osakkeiden hinnat liikkuisivat päämäärättömästi tai piittaamatta perustatietojen muutoksista. Tehokas pörssi välittää ilmi tulleen tiedon heti hintoihin. Ja koska todelliset uutiset kehittyvät ennustamattomasti, ei niitä voi ennustaa teknisen analyysin tai perusteanalyysin keinoin.
Teoriat olettavat kuitenkin, että sijoittajat ovat täysin rationaalisia. Näin ei kuitenkaan aina ole. Käyttäytymistieteisiin uskovat ajattelevat markkinahintojen olevan epätarkkoja ja ylireagoinnit hintojen suhteen ovat tavallisia.
Neljä perustavaa tekijää luovat Malkielin mukaan irrationaalista käyttäytymistä markkinoilla: yliluottamus, virheelliset arviot, laumasieluisuus ja tappiokammo.
Sijoittajien käyttäytyminen siis aiheuttaa erilaisia virheitä heidän sijoittamisessaan, jolloin markkinat saattavatkin olla väärinhinnoitellut jonkun aikaa. Tätä väärinhinnoittelua voi olla vaikea havaita ennen kuin vasta jälkikäteen.
Markkinat voivat silti olla tehokkaat, vaikka sen toimijat ovat irrationaalisia. Rahoitusmarkkinoiden tehokkuus tarkoittaa, etteivät ne tarjoa keskimääräistä parempia tuottoja ilman, että ottaa keskimääräistä enemmän riskiä.
Sijoittamisen tuotot ja riskit
Sijoittamisen yhteydessä puhutaan aina riskeistä, eikä syyttä, sillä riski ja tuotot kulkevat käsi kädessä. Kansankielessä riski saattaa tarkoittaa usein sijoitusten arvon alenemista eli tappioiden syntymistä. Sijoittamisessa riski on myös siinä, että odotetut tuotot eivät toteudukaan.
Riskiä mitataan tulevien tuottojen todennäköisellä vaihtelulla tai hajonnalla. Matalariskisen sijoituskohteen tuotot ovat vuodesta toiseen suurin piirtein samat, kun korkeariskisen sijoutuksen tuotot saattavat vaihdella suurestikin vuodesta toiseen kirjoittaa Malkiel.
Puttosen ja Revon mukaan riski on epävarmuutta. Heidän mukaansa ihmiset ovat joko riskinkarttajia tai riskiä suosivia. He kummastelevat, kuinka sijoittajat toimivat eri riskitasoilla. Sama ihminen saattaa pelata lottoa, mutta samaan aikaan pitää rahojaan pankkitilillä. Ihminen siis riskeeraa pikkusummia, vaikka voittamisen mahdollisuus on pieni, mutta isojen rahojen ollessa kyseessä hyväksyy omaisuutensa arvon alenemisen inflaation tahtiin.
Puttosen ja Revon mukaan sijoituksen tuotto-odotus kasvaa sitä mukaan mitä enemmän riskiä otetaan. Parempaa tuottoa saa vain hyväksymällä korkeamman riskin. Tämä tieto on yhteisymmärryksessä tehokkaiden markkinoiden teorian kanssa.
Osakesijoitusten riski on suurempi kuin korkoinstrumenttien. Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä. Käteinen on matalan tuoton ja riskin sijoitus, kun toisessa ääripäässä on riskipitoinen ja korkeaan tuottoon tähtäävä osakkeista koostuva salkku.
Miten sijoitan rahastoihin -kirjassa esitellään, että lyhyen koron rahastot ovat vähemmän riskipitoisia sijoituksia kuin pitkän koron rahastot. Hajautettu osakesalkku tarjoaa pienemmän riskin kuin vain yksi ostettu osake.
Millaisia sijoittajia markkinoilta löytyy?
Sijoituspiireissä on karkeasti ajateltuna kahdenlaisia sijoittajia: Passiivisia, jotka ostavat tasaisesti mm. indeksituotteita ja myyvät harvoin omistuksiaan sekä aktiivisia, jotka ottavat näkemystä markkinoista ja yrittävät oikea-aikaisilla myynneillä ja ostoilla voittaa markkinat. Passiivinen sijoittaminen vaikuttaa helposti tylsältä, aktiivinen mielenkiintoiselta.
Aktiiviset sijoittajat yrittävät löytää poimimalla voittajaosakkeet tai he ostavat aktiivisesti hallinnoituja sijoitusrahastoja.
Passiivinen sijoittaja sijoittaa yleensä rahansa jotakin indeksiä seuraaviin, kuluiltaan halpoihin tuotteisiin, kuten indeksirahastoihin tai pörssinoteerattuihin indeksiosuuksiin (ETF, Exchange Traded Fund). Toisin kuin aktiivisesti hallinnoidut rahastot, ne ovat passiivisesti hallinnoituja, joten tuotot eivät perustu rahastonhoitajan taitoon tai tuuriin, vaan niiden seuraaman indeksin antamaan tuottoon.
Miksi valita passiivinen sijoitus?
Koska indeksien lyöminen on – ainakin teorioiden mukaan – jatkuvasti pitkässä juoksussa mahdotonta myös ammattilaisille, tyytyminen indeksin mukaiseen tuottoon on viisasta. Varsinkin, kun suurin osa aktiivisesti hallinnoiduista rahastoista häviää indeksilleen, ja indeksin voittavat rahastot vaihtuvat yleensä vuosittain.
Kulujen tarkkailu on tärkeätä sijoittajille. Sijoittamisessa vain kulut ovat varmoja, tuotoista ei tiedä. Salkun veivaaminen edestakaisin, eli ostaminen ja myyminen aiheuttavat tuottoja syöviä kaupankäyntikuluja sekä yksityissijoittajalle epäedullisen verovaikutuksen.
Pohdittavaa sijoittamista harkitseville
Sijoittamista pidetään monimutkaisena ja ammattitaitoa vaativana, mutta mielestäni syyttä. Vaikein vaihe ehkä on oman riskinsietokyvyn määrittäminen, eli se, kuinka paljon riskiä sijoituksissaan ottaa.
Malkielin mielestä riskinsietokyky on keskeinen osa sijoitussuunnitelmaa, ja jokaisen on se itse arvioitava. Karkeasti ajateltuna sijoittajan ikä vaikuttaa riskinsietokykyyn suuresti, sillä sijoittamiseen käytettävissä oleva aika on ratkaiseva tuottojen kannalta.
Korkoa korolle -efektin takia sijoituksen tuotoista suurin osa kertyy sijoitushorisontin loppupuolella. Siksi sijoittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuorella voi olla salkussaan huomattavasti enemmän riskiä eli esimerkiksi osakesijoituksia kuin jo eläkkeellä olevalla.
Toinen haastava kysymys on se, mihin sijoittaa. Kivijalkapankin sijoitusneuvoja myy sinulle todennäköisesti oman yrityksensä sijoitustuotteita, joissa yleensä on isot, tuottoja syövät kustannukset. Näille löytyy usein onneksi edullisempia vaihtoehtoja.
Rahastojen kuluissa prosentinkin erolla on suuri merkitys pitkän aikavälin tuottojen kannalta. Suora osakemarkkinoille meno taas vaatii jonkin verran tietämystä.
Malkiel ja Eerola suosittelevat seuraavaa: Osta indeksirahastoa. Se on helppoa ja halpaa, koska kaupankäyntikulut ja hallinnointipalkkiot ovat pienet. Yhdellä ostolla saa hajautetun osakesalkun.
Ajallisen hajautuksen saa ostamalla indeksirahastoa useissa erissä, vaikkapa tietyllä summalla kuukaudessa. Parhaat tuotot syntyvät, kun sijoitushorisontti on pitkä. Silloin eivät lyhyen aikavälin sijoitusten arvonheilahtelut haittaa, koska ainakin tähän saakka osakkeet ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä noin kymmenen prosenttia vuodessa ja velkakirjasijoituksetkin ovat voittaneet inflaation. Kun ostaa ja pitää indeksisalkkua itselle sopivalla riskitasolla, voi nukkua yönsä hyvin.
”Elämän pitää olla kiinnostavaa – sijoitusten tulee olla tylsiä.”
Sijoituskirjailija David Bach
Lue lisää: Megatrendit sijoituskohteena – ETF-sijoittaminen tarkastelussa