Toimintolaskenta eli Activity Based Costing (ABC) on sisäisen laskennan malli, jonka avulla kiinteitä kustannuksia kohdistetaan tuotteille. Se syntyi perinteisen kustannuslaskennan kritiikin pohjalta. Perinteisessä kustannuslaskennassa kustannuksia ei aina saada kohdistettua oikealla tavalla. Toimintolaskennan teorian perusoivalluksia ovat organisaation johtaminen toimintojen avulla, ja että toiminnot kuluttavat resursseja ja tuotteet ja asiakkaat näitä toimintoja. Volyymisidonnaiset kustannuskohdistimet eivät ole riittävän

Tämä teksti käsittelee rahoitusinstrumentteja IAS- ja IFRS-raportoinnissa. Rahoitusinstrumentti aiheuttaa yhdelle yhteisölle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja toiselle yhteisölle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin. IAS 32 säätää rahoitusinstrumenttien esittämistavasta, IAS 39 niiden arvostamisesta ja kirjaamisesta, ja IFRS 7 rahoitusinstrumenteista tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista. Näitä standardeja on sovellettava kaikkiin rahoitusinstrumentteihin eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Rahoitusvaroihin kuuluu sekä liikepääomaan kuuluvia

Sijoituskiinteistöjä käsittelee standardi IAS 40 Sijoituskiinteistöt (Investment Property). Omassa käytössä olevia kiinteistöjä taas koskee IAS 16. Sijoituskiinteistöä pidetään vuokratuoton tai omaisuuden arvonnousun tai näiden molempien takia, kuten monia muitakin sijoituskohteita. Sijoituskiinteistö kerryttää rahavirtoja paljolti yhteisön muista omaisuuseristä riippumatta. Tässä on keskeinen ero verrattaessa sijoituskiinteistöä omassa käytössä oleviin kiinteistöihin. Sijoituskiinteistöjä ovat esimerkiksi maa-alueet, joita pidetään pitkäaikaisen arvonnousun

IAS 38 Aineettomat hyödykkeet (Intangible Assets) -tilinpäätösstandardi määrittelee aineettoman käyttöomaisuuden raportointia. IAS 38 -standardilla on merkitys yritysoston yhteydessä syntyviin aineettomiin hyödykkeisiin, jotka on hankinnan yhteydessä eroteltava hankinnassa syntyvästä liikearvosta. Se määrää sellaisten aineettomien hyödykkeiden kirjanpitokäsittelystä, joita ei erityisesti käsitellä muissa standardeissa. Standardi määrää, että yhteisön on merkittävä aineeton hyödyke taseeseen varoiksi vain siinä tapauksessa, että

IAS 37 (Provisions, Contingent Liabilities and Contingent Assets) käsittelee varauksia, ehdollisia velkoja ja ehdollisia varauksia, jotta niihin sovellettaisiin asianmukaisia kirjauskriteerejä ja arvostusperiaatteita. Velka on olemassa oleva velvoite siirtää taloudellista hyötyä pois yhteisöstä tulevaisuudessa. Varaus on velka, jonka toteutumisajankohta tai toteutuva määrä on epävarma. Varaukset on erotettava muista veloista tämän epävarmuuden takia. Esimerkiksi siirtovelkojen osalta määrä

IFRS-standardit perustuvat seka-attribuuttimalliin varojen ja velkojen arvostamisessa. Standardit siis määräävät lukuisia erilaisia arvostamisperusteita. IASB:n (International Accounting Standards Board) tavoitteena on ollut, että käypiä arvoja käytettäisiin kaikkien rahoitusvarojen ja -velkojen arvostamisessa. IFRS 13 käyvän arvon määrittäminen (Fair Value Measurement) tuli voimaan tilikausille, jotka alkavat 1.1.2013 tai myöhemmin. Se laajensi käypien arvojen esittämisvaatimuksia ja täsmensi erityisesti rahoituslaitosten johdannaisinstrumentteja