IFRS-maailmassa on käytössä erilaisia arvostusmenetelmiä erilaisiin tilanteisiin sekä alkuperäiseen että myöhempään kirjaamiseen. Keskeisiä arvostusmenetelmiä (arvostusmalleja) ovat arvostaminen hankintamenoon ja uudelleenarvostaminen käypään arvoon (uudelleenarvostamismalli) tai käypään arvoon arvostaminen (käyvän arvon malli). Käypä arvo Käypä arvo on hinta, joka saataisiin, jos omaisuuserä myytäisiin tai joka maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolien välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. Käypä arvo on markkinaperusteinen […]

IAS 36 (Impairment of Assets) määrittää omaisuuserien arvon alentumisen raportointia. Se sisältää erityisen ohjeistuksen liikearvon arvonalentumistestaukseen liittyen. Säännöksissä määritellään, milloin ja miten liikearvon arvonalentumistestaus on suoritettava ja arvonalentumistappio kirjattava. Arvonalentumistestauksen tavoitteena on selvittää, ettei yrityksen oamaisuutta ole arvostettu taseessa sen oikeaa arvoa korkeammaksi. Lue lisää: Mikä on IFRS? Arvonalentumistappio kirjataan, jos omaisuuseriä on kirjattu taseeseen

IAS 19 käsittelee työsuhde-etuuksia, IAS 26 eläke-etuusjärjestelyjen kirjanpitoa ja raportointia ja IFRS 2 osakeperusteisia maksuja. Lue lisää: Mikä on IFRS? IAS 19 Työsuhde-etuudet IAS 19 -standardi (Employee Benefits) määrää työsuhde-etuuksien kirjanpitokäsittelystä ja tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista. Standardi määrää kirjaamaan velan, kun henkilö on suorittanut työtä, jonka vastikkeena on tulevaisuudessa suoritettavia työsuhde-etuuksia (mm. palkallinen vuosiloma) ja kulun,

IAS 17 (Leases) sääteleen vuokrasopimusten käsittelyä vuokralle ottajien ja vuokralle antajien tilinpäätöksissä. Vuokraamisen kohteena oleva hyödyke kirjataan taseeseen siihen omaisuuseräluokkaan, johon hyödyke luonteensa mukaisesti kuuluu. Vuokrasopimuksessa vuokralle antaja antaa vuokralle ottajalle oikeuden käyttää omaisuuserää sovitun ajan maksua tai toistuvia maksusuorituksia vastaan. Rahoitusleasingsopimus on vuokrasopimus, jonka mukaan omaisuuserän omistamiselle ominaiset riskit ja edut siirtyvät olennaisilta osin.

Tuotot määritellään käsitteellisessä viitekehyksessä tilikauden aikana tapahtuvaksi taloudellisen hyödyn lisäykseksi, joka johtuu varojen lisääntymisestä tai arvonnoususta taikka velkojen vähentymisestä, jolloin oma pääoma lisääntyy muusta syystä kuin omistajien tekemistä oman pääoman sijoituksista. Viitekehyksen mukainen tuottojen määritelmä kattaa sekä varsinaiset tuotot että voitot. Varsinaiset tuotot ovat yhteisön tavanomaisessa toiminnassa syntyviä, kuten esimerkiksi myyntituotot, palkkiot, korkotuotot, osinkotuotot, rojaltit

Vaihto-omaisuuden kirjanpitokäsittelyssä on keskeistä ratkaista taseeseen merkittävä hankintameno, joka pidetään taseessa, kunnes sitä vastaavat tuotot kirjataan. IAS 2:n vaihto-omaisuuden (Inventories) raportointia koskevassa sääntelyssä sovelletaan vaihto-omaisuuteen, jota ei määritellä sen ulkopuolelle, kuten rahoitusinstrumentit ja maataloustoimintaan liittyvät biologiset hyödykkeet ja maataloustuotteet korjuuajankohtana. Vaihto-omaisuuteen kuuluvat omaisuuserät, jotka on tarkoitettu myytäviksi normaalissa liiketoiminnassa tai joita käsitellään tuotannossa myyntiä varten.