Agenttiteoria kuvaa päämies-agentti-ongelmaa, jossa päämies palkkaa agentin toimimaan puolestaan.
Agenttiteoria ja sijoittajan näkökulma
Sijoittajat ovat yrityksissä omistajia ja heille pitäisi antaa oikeat ja riittävät tiedot päätöksentekoa varten. Informaation antaminen on tullut yhä vaativammaksi internetin yleistymisen myötä.
Tietojen pitäisi olla ajankohtaia, luotettavia ja vertailukelpoisia, mutta yhtiön menestyksen vaarantavia tietoja, kuten liikesalaisuuksia, ei kuitenkaan voi paljastaa. Tiedot eivät saa johtaa sijoittajia harhaan, eivätkä ne voi antaa liian positiivista tai negatiivista kuvaa yhtiön tilanteesta.
Omistajuuden ja johtamisen eriytymisen ongelmat tunnistettiin jo 1800-luvulla, jolloin Smith (1838) kirjoitti, että yritysten johdolta ei voi odottaa, että se käyttäisi yritysten rahoja kuin omiaan. Agenttiteorian kehittymisen taustalla on erityisesti Jensenin ja Mecklinin (1976) sekä Faman ja Jensenin (1983) työ.
Agenttiteorian mukainen agenttisuhde
Agenttiteoria tunnistaa agenttisuhteen, jossa yksi osapuoli, päämies, delegoi työtä toiselle osapuolelle, agentille. Kyseisellä agenttisuhteella voi olla useita haittoja, jotka liittyvät opportunismiin tai agentin omiin etuihin, esimerkiksi siihen, että agentti ei välttämättä toimi päämiehen parhaan edun mukaisesti tai toimii päämiehen edun mukaisesti vain osittain.
Agentti saattaa esimerkiksi käyttää valtaansa väärin ja haalia itselleen rahallisia tai muita etuisuuksia. Agentti saattaa myös välttää riskin ottamista, koska hänen mielestään riskit eivät ole hyväksyttävällä tasolla hänelle, vaikka päämiehen suhtautuminen riskeihin sallisikin suuremman riskinoton. Informaatio on myös epäsymmetristä, jolloin agentilla on enemmän informaatiota kuin päämiehellä.
Agenttiteoria ja corporate governance
Agenttiteoria esittää corporate governancen keskeisenä valvonnan keinona sen varmistamiseen, että päämies-agentti-suhteen aiheuttamat ongelmat jäävät mahdollisimman pieniksi.
Yritysten johdon toimia pitää valvoa. Näitä valvonnasta aiheutuneita kustannuksia nimitetään agenttikustannuksiksi. Hallituksen tehtävänä on agenttiteorian mukaan valvoa johtoa ja näin toimia edistäen osakkeenomistajien etuja.
Corporate governance -järjestelmät ovat Suomessa ja muualla maailmassa tiedostaneet alusta alkaen esimerkiksi avoimen tiedottamisen johdon kannustinjärjestelmistä, sillä niiden vaikutus voi olla yhtiön tuloksen ja osakkeenomistajien kannalta suuri. Optiojärjestelmät ovat esimerkiksi olleet kiinnostuksen kohteena. Vuosikertomuksissa raportoidaankin Suomessa kasvavissa määrin johdon työnjaosta ja palkkauksesta.
Muita agenttisuhteita
Myös muita agenttisuhteita kuin päämies-agentti-suhteita voidaan tunnistaa yhtiöistä. Niitä ovat vähemmistöosakkeenomistajat – enemmistöosakkeenomistajat ja yhtiö/osakkeenomistajat – velkojat.
Corporate governancessa on kyse näiden agenttisuhteiden hallitsemisesta tavoilla, jotka tuottavat maksimaalisen arvon yhtiöön tehdyille sijoituksille, kuten osakesijoituksille, velalle tai inhimilliselle pääomalle.
Opportunistisen käyttäytymisen riski liittyy näihin kaikkiin suhteisiin. Osakeyhtiölaissa on Suomessa pyritty sääntelemään ja hillitsemään eri toimijoiden välisiä ristiriitoja.
Lähteet:
Blumme, Nils, Karhu, Päivi, Kontula, Lisbet, Laitakari, Jyri, Linna, Mika, Nordin, Jan, Sovasto, Jussi, Tarvainen, Jyri, Tikkanen, Reijo, Turakainen, Olli, Urrila, Antti & Vesa, Janne 2005. Corporate Governance sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan näkökulmasta. Helsinki: Edita Prima Oy.
Mallin, Christine 2004. Corporate Governance. New York: Oxford University Press.
Mähönen, Jukka & Villa, Seppo 2010. Osakeyhitö 3 – Corporate Governance. WSOY, Helsinki.