IFRS-maailmassa tuloslaskenta ja verotus ovat erillisiä ja tästä lähtee liikkeelle myös IAS 12 (Income taxes). Sen mukaan tuloverot koostuvat kauden verotettavaan tulokseen perustuvista veroista ja laskennallisista veroista. Jälkimmäisiä syntyy, kun verotuksen ja kirjanpidon tuloslaskennan välillä on väliaikaisia eroja, jotka syntyvät yhdellä kaudella ja kumoutuvat myöhemmin.
Lähtökohtana omaisuuserää tai velkaa taseeseen kirjattaessa on, että odotetaan saatavan tai suoritettavan omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän. Jos saaminen tai suorittaminen todennäköisesti vaikuttaa tulevaisuudessa maksettaviksi tuleviin veroihin, IAS 12 määrää kirjaamaan laskennallisen verovelan tai laskennallisen verosaamisen tietyin poikkeuksin.
Tulosvaikutteisesti kirjattaviin transaktioihin liittyvät verovaikutukset kirjataan tulosvaikutteisesti. Muihin laajan tuloksen eriin tai suoraan omaan pääomaan kirjattaviin liiketoimiin liittyvät verovaikutukset kirjataan nekin näihin eriin.
Voitto tai tappio ennen verokulun vähentämistä on kirjanpidon tulos. Verokulu on verotettavaan tuloon perustuvan veron ja laskennallisen veron yhteismäärä.
Verotettava tulo saadaan, kun lasketaan voitto tai tappio veronsaajan määräämien sääntöjen mukaisesti. Sen perusteella määräytyy maksettava tai hyvitettävä tulovero. Verotettavan tulon tai verotuksellisen tappion perusteella lasketaan maksettava tai hyvitettävä kauden verotettavaan tuloon perustuva vero.
Laskennalliset verovelat perustuvat veronalaisiin väliaikaisiin eroihin ja ne tulevat maksettaviksi tulevilla kausilla. Laskennalliset verosaamiset taas luetaan hyväksi tulevilla kausilla. Ne perustuvat verotuksessa vähennyskelpoisiin väliaikaisiin eroihin, tulevaisuudessa käytettäviin verotuksellisiin tappioihin ja tulevaisuudessa käytettäviin verotukseen liittyviin hyvityksiin. Väliaikainen ero muodostuu, kun omaisuuserän tai velan kirjanpitoarvo eroaa sen verotuksellisesta arvosta.
“Omaisuuserän verotuksellinen arvo on määrä, joka on verotuksessa vähennettävissä siitä veronalaisesta taloudellisesta hyödystä, joka koituu yhteisön hyväksi omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyessä.”
Omaisuuserän verotuksellinen arvo on sama kuin sen kirjanpitoarvo, jos edellä mainittu taloudellinen hyöty ei ole veronalaista.
“Velan verotuksellinen arvo on sen kirjanpitoarvo vähennettynä määrällä, joka kyseiseen velkaan liittyen on vähennettävissä verotuksessa tulevilla kausilla. Jos kyseessä on ennakkoon saatu tulo, siitä johtuvan velan verotuksel-linen arvo on sen kirjanpitoarvo vähennettynä sillä osalla kyseisestä tulosta, joka ei ole veronalainen tulevilla kausilla.”
Esimerkiksi jos lainan kirjanpitoarvo on 100 ja lainan takaisinmaksu ei oikeuta vähennyksiin verotuksessa, lainan verotuksellinen arvo on 100.
Laskennallisten verovelkojen ja -saamisten kirjaaminen
Pääsäännön mukaan (lähes) kaikista veronalaisista väliaikaisista eroista on kirjattava laskennallinen verovelka. (Lähes) kaikista verotuksessa vähennyskelpoisista väliaikaisista eroista on kirjattava laskennallinen verosaaminen siihen määrään asti kuin on kerrytettävissä verotettavaa tuloa, jota vastaan vähennyskelpoinen väliaikainen ero voidaan hyödyntää.
Verovelkojen ja -saamisten arvostaminen
Verotettavaan tuloon perustuvat verovelat ja -saamiset kirjataan määrään, joka odotetaan suoritettavan tai saatavan hyvityksenä.
Laskennalliset verosaamiset ja -velat määritetään käyttäen verokantoja ja verolakeja, jotka on säädetty tai hyväksytty raportointikauden päättymispäivään mennessä. Verokulun tai -tuoton tärkeimmät osatekijät on raportoitava erikseen.
Lue epävarmoista veropositioista Finanssivalvonnan esityksestä.