Tuotannontekijämarkkinat jaetaan kolmeen ryhmään:
- työmarkkinoihin,
- rahamarkkinoihin, ja
- raaka-aine eli luonnonvaramarkkinoihin.
Lue lisää: Hyödykkeiden kysyntä, tarjonta ja joustot hyödykemarkkinoilla
Työmarkkinat
Työn kysyntä on johdettua: se on riippuvaista hyödykemarkkinoiden tilasta. Työn kysyntä aiheutuu valmistettujen tuotteiden menekistä ja työpanosten merkityksestä työn valmistuksessa.
Rajatuottavuuskäyrä muodostaa työn kysyntäkäyrän perustan. Jos yritys ei voi vaikuttaa palkkatasoon, sen kannattaa lisätä käytettyä työpanosta niin, että sen rahassa mitattu rajatuottavuus eli rajatuottavuuden arvo on yhtä suuri kuin työpanosyksiköstä maksettava palkka.
Yrityksen voitot voidaan maksimoida vain, kun rajatuottavuuden arvo ja palkat ovat yhtä suuria. Tämä pätee myös, vaikka yritys olisi markkinoilla monopoliasemassa. Silloin rajatuottavuuden arvoa laskettaessa on vain käytettävä rajatuloa markkinahinnan asemasta. Monopoli saa kaupaksi enemmän vain hintaa laskemalla.
Työn kysyntäkäyrä
Työn kysyntäkäyrä saadaan työpanoksen rajatuottavuuden kuvaajasta kertomalla rajatuottavuus hyödykkeen myynnistä saadulla hinnalla tai rajatulolla. Mitä alhaisempi on palkkataso, sitä suurempi on työn kysyntä. Jos taas palkkataso nousee korkeaksi, yrityksen kannattaa siirtyä pääomavaltaisempaan tuotantotekniikkaan ja kysyä vain vähän työtä.
Työpanoksen käytön kasvaessa sen aleneva rajatuottavuus määrää kysyntäkäyrän oikealle laskevan muodon. Kun yritys ei voi vaikuttaa palkkatasoon täydellisen kilpailun tapauksessa, palkkatason muutos merkitsee siirtymistä pitkin työn kysyntäkäyrää.
Palkan ja rajatuottavuuden yhtäsuuruus toteutuu siten toisella työpanoksen käytön tasolla. Myös itse työn kysyntäkäyrä voi siirtyä. Se siirtyy aina, kun yrityksen hyödykkeiden kysyntä muuttuu.
Työn tarjontakäyrä
Työn tarjonta on kotitalouksien tekemä päätös. Palkan vaihtoehtoiskustannus on menetetty vapaa-aika. Palkan muutos merkitsee siirtymistä pitkin työn tarjontakäyrää. Jos taas kotitalouksien preferenssit vapaa-ajan ja muun kulutuksen suhteen muuttuvat, itse tarjontakäyrä siirtyy. Sosiaaliturva voi vähentää työn tarjontaa.
Suhteellisen alhaisella palkkatasolla palkan nousu lisää työn tarjontaa, mutta kun välttämättömimmät tarpeet on tyydytetty, palkanlisäys saattaa vähentää sitä.
Työn markkinakysyntäkäyrä saadaan laskemalla yhteen kullakin palkkatasolla eri yritysten kysymät määrät työpanosta. Markkinatarjontakäyrä saadaan vastaavalla tavalla kotitalouksien tarjoamasta työn määrästä. Kysyntä ja tarjonta määräävät työn kysynnän ja palkkatason. Palkka sopeutuu tasolle, jolla kaikki halukkaat saavat töitä.
Palkkaeroja voi syntyä kahdesta syystä. Ensimmäinen on työvoiman laatu. Jos tietyntyyppisen työvoiman rajatuottavuus on korkeampi kuin toisen, niin silloin sitä kysytään enemmän kuin toista. Kysynnän kasvu nostaa palkkatasoa. Toinen syy palkkaeroihin on työolot.
Työn taloustieteeksi (labour economics) kutsutaan taloustieteen osaa, joka keskittyy työmarkkinoiden, palkkojen ja työttömyyden kysymyksiin. Se jakautuu mikro- ja makrotaloustieteelliseen tarkastelutapaan. Edellisen kohteena on työn kysyntä ja tarjonta sekä palkkaerot. Jälkimmäisen kohteena on työttömyyden selittäminen.
Rahoitusmarkkinat
Pääomalla tarkoitetaan tuotettuja tuotannontekijöitä: koneita, laitteita ja rakennuksia. Niitä hankitaan pitkäaikaista käyttöä varten. Tässä suhteessa kestokulutushyödykkeet ovat samanlaisia.
Rahoituksella on monta muotoa, esimerkiksi pankkirahoitus, obligaatiot ja osakkeet. Rahoitusmarkkinat voidaan jakaa karkeasti suoraan rahoitukseen eli arvopaperimarkkinoihin ja välitettyyn rahoitukseen, jossa rahoituslaitokset välittävät rahoitusta. Korko on rahan hinta, joka tasapainottaa kysynnän ja tarjonnan.
Rahoituksen kysyjät investoivat saadakseen suuremman tuoton tulevaisuudessa. Rahoituksen tarjoajat eli säästäjät säästävät nyt kuluttaakseen myöhemmin enemmän.
Raaka-ainemarkkinat
Raaka-aineet ovat jalostuskelpoisia luonnovaroja tai puolivalmisteita. Niistä jalostetaan valmiita lopputuotteita tai materiaaleja. Raaka-aineet ovat yksi tuotannontekijä. Raaka-aineiden tuottamista kutsutaan alkutuotannoksi.
Lähde: Matti Pohjola – Taloustiede