W. Chan Kimin ja Renee Mauborgnen Sinisen meren strategia (Blue Ocean Strategy) on helppolukuinen kirja strategiasta. Ehkä juuri siksi se on ollut niin suosittu.
Kirja kertoo strategian suunnittelusta ja toteuttamisesta käyttäen mielenkiitoisia ja havainnollistavia esimerkkejä. Hienoa on, että kaikki esimerkit eivät ole voittoa tavoittelevista yrityksistä, vaan mukana on muunlaisiakin organisaatioita, esimerkiksi New Yorkin poliisilaitos NYPD. Näin käy toteen se seikka, että jokaisen organisaation on mahdollista löytää sinisiä meriä. Sellaisen löytäminen ei ole pelkästään kilpailuilla markkinoilla toimivan yrityksen tavoite.
Kirjassa kyseenalaistetaan vanhoja strategian laatimiseen liittyviä uskomuksia ja oppeja. Se neuvoo, miten on mahdollista menestyä löytämällä sinisiä meriä ja päästä pois kilpailluilta, verestä värjäytyneiltä punaisilta meriltä.
Sininen meri vs. punainen meri
Sininen meri on sellainen markkinatila, jossa kilpailu menettää merkityksensä. Toisin kuin punaisilla merillä, joissa yritys toimii samalla tavalla kuin kilpailijansa, sinisellä merellä yritys toimii erilailla kuin kilpailijat. Kyse on siis erilaistamisesta, differoinnista.
Siniselle merelle pääsemiseksi on pystyttävä kyseenalaistamaan vanhat toimintamallit ja nähtävä asiat paljon laajemmin kuin perinteisessä kilpailuasetelmassa. Sinisen meren strategiaa toteutettaessa sekä asiakas että yritys itse voittavat. Silloin yritys luo merkittävää arvoa asiakkaalleen ja itselleen.
Kirjan selkeät arvokäyräpiirrokset esimerkkeineen havainnollistavat, miten yritys voi toimia täysin erilailla kuin kilpailijansa ja löytää sinisiä meriä. Tärkeää on, että luodaan uutta kysyntää. Sitä voi löytyä ennalta arvaamattomista paikoista, joista ei ole tajuttu ennen etsiä. Edes asiakkaat itse eivät ole tällaista tuotetta tai palvelua älynneet kysyä, koska toimialalla on totuttu tietynlaisiin toimintamalleihin. Edellä mainittu tarkoittaa siis aktiivisia toimia uuden kysynnän synnyttämiseksi.
Miten sininen meri löytyy?
Sinistä merta etsittäessä tavoitteena on myös vapautua arvon ja kustannusten välisestä valintapakosta. Sinisen meren etsiminen ei siis tarkoita, että koettua arvoa kasvatetaan nostamalla kustannuksia tai päinvastoin. Homma toimii niin, että tuote tai palvelu differoidaan, mutta samalla saavutetaan pienet kustannukset. Väite kuulostaa aluksi paradoksaaliselta, mutta esimerkkien valossa se muuttuu järkeväksi.
Monet yritykset ovat löytäneet sinisen merensä, kun ne ovat poistaneet kokonaan tärkeinä pidettyjä, mutta vain vähän arvoa tuottavia elementtejä tarjonnastaan, korostaneet arvoa tuottavia elementtejä, supistaneet joitain vähemmän arvoa tuottavia elementtejä sekä luoneet täysin uusia, paljon uutta arvoa luovia elementtejä. Kysyntää etsitään muualta kuin nykyisten asiakkaiden joukosta. Silloin tarkastellaan ei-asiakkaita ja heidän syitään olla olematta asiakkaita.
Sinisen meren löytäminen vaikuttaa kirjan lukemisen jälkeen liiankin helpolta. Kannattaa muistaa, että edelläkävijöiden perässä tulee pian jäljittelijöitä kilpailemaan siivusta sinisellä merellä. Näin ollen sekin meri värjäytyy jälleen verestä punaiseksi.