Investointilaskelmat yrityksen johdon päätöksenteon tukena

Yrityksen laskentatoimi avustaa johtoa investointipäätöksissä. Investointi tarkoittaa pitkävaikutteisen tuotannontekijän hankkimista yritykseen. Investointeihin liittyy usein suuri taloudellinen riski, sillä päätöksenteko perustuu tulevaisuutta koskeviin arvioihin.

Investointiprosessi:

  1. investointitarpeen tunnistaminen
  2. tutkimusvaihe
  3. informaation hankinta
  4. investointipäätöksenteko
  5. rahoituksen järjestäminen
  6. investoinnin toteutus ja valvonta

Investointikohteena voi olla esimerkiksi maa-alue, rakennus tai kone. Nykyään yritykset investoivat myös aineettomiin investointeihin kuten tutkimus- ja kehitystoimintaan tai markkinoinnin avulla luotaviin mielikuviin. Nämä kaikki ovat reaali-investointeja. Rahoitusinvestointi puolestaan tarkoittaa sijoittamista arvopapereihin.

Investointipäätöksen taloudellisessa tarkastelussa tärkeimpiä tekijöitä ovat:

  1. Hankintameno
  2. Juoksevasti syntyvät tulot ja menot sekä niiden erotus (nettotulo)
  3. Investoinnin pitoaika
  4. Jäännösarvo
  5. Laskentakorkokanta

Investointi synnyttää tuloja ja menoja. Ne muodostuvat investoinnin avulla aikaansaatujen suoritteiden myynnistä ja investoinnin käyttömenoista. Näiden erotuksena syntyy nettotulo.

Investoinnin pitoaika tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin menoja ja tuloja syntyy juoksevasti. Pitoaika voidaan määritellä kolmella tapaa:
• Fyysinen käyttöikä
• Taloudellinen käyttöikä
• Tekninen käyttöikä

Investoinnin jäännösarvo tarkoittaa myyntituloa, joka syntyy kun investoinnin käyttö yritystoiminnassa lopetetaan. Jäännösarvo voi olla positiivinen tai negatiivinen. Usein se oletetaan nollaksi.

Myös laskentakorkokanta vaikuttaa investointipäätöksiin. Laskelmissa on tehtävä eri vuosina syntyvät tulot ja menot vertailukelpoiseksi. Tämä tapahtuu diskonttaamalla tulevaisuuden rahavirrat investointihetken rahaksi.

Investointilaskelmien menetelmät

  1. takaisinmaksuajan menetelmä (payback period method)
  2. nettonykyarvomenetelmä (net present value method)
  3. sisäisen korkokannan menetelmä (internal rate of return method)

Takaisinmaksuajan menetelmässä verrataan investoinnin hankintamenon ja investoinnin tuottamien nettotuottojen suhdetta. Takaisinmaksuaika on aika, jonka kuluessa kertyy alkuperäisen investoinnin verran nettotuottoja. Menetelmä on yleisesti käytössä, koska se on erittäin yksinkertainen. Takaisinmaksuajan menetelmä ei kuitenkaan ota huomioon korkokantaa (ja siten inflaatiota). Menetelmässä kiinnostus kohdistuu ensimmäisten vuosien tuottoihin, mikä kuitenkin vähentää korko-ongelman vaikutusta.

Toinen ongelma menetelmässä muodostuu siitä, että takaisinmaksuajan jälkeisillä tuotoilla ei ole merkitystä. Parhaaksi investoinniksi katsotaan investointivaihtoehto, jonka takaisinmaksuaika on lyhin. Menetelmässä ei olla kiinnostuttu siitä, paljonko investointi tuottaa sen jälkeen, kun investointiin kulutetut varat on saatu takaisin.

Nettonykyarvomenetelmässä eri vuosina tehtävät rahasuoritukset diskontataan investointihetken rahan arvoisiksi ja summaan lisätään diskontattu mahdollinen jäännösarvo. Kun summasta vähennetään investoinnin hankintameno, muodostuu investoinnin nettonykyarvo.

Jos nettonykyarvo on positiivinen, on investointi kannattattava. Jos vertaillaan eri investointivaihtoehtoja, kannattavimmaksi tulee investointi, jonka nettonykyarvo on suurin.

Nettonykyarvomenetelmässä on kiinnitettävä erityistä huomiota diskonttauksessa käytettävään laskentakorkoon. Korossa on huomioitava riskittömän sijoituksen tuoton lisäksi investoinnin riskisyys.

Sisäisen korkokannan menetelmässä selvitetään laskentakorko, jota käyttämällä investoinnin nettonykyarvo olisi nolla. Jos sisäinen korkokanta on suurempi kuin laskentakorkokanta (eli tuottovaatimus), on investointi kannattava. Useita investointeja verrattaessa investoinnit asetetaan paremmuusjärjestykseen sisäisen korkokannan ja laskentakoron erotuksen perusteella.

Epävarmuus ja investointilaskelmat

Kun yritys investoi, se hankkii pitkävaikutteisia tuotannontekijöitä. Tulevaisuus on aina epävarmaa, joten tulevaisuuden tuototkin ovat epävarmoja Kun investoinnista päätetään, on tämä epävarmuus otettava jollakin tapaa huomioon.

Epävarmuus liittuu yleensä tulevaisuudessa juokseviin menoihin ja tuloihin sekä investoinnin pitoaikaan. Menojen ja tulojen suuruus on keskeistä investoinnin kannattavuuden kannalta. Yhtä lailla tärkeä on investoinnin pitoaika.
Epävarmuus voidaan huomioida useilla tavoilla:

  1. Tuottovaatimuksessa eli laskelmissa käytettävässä korossa i. Epävarmuus kasvattaa tuottovaatimusta.
  2. Vaihtoehtoisilla laskelmilla. Tehdään vaihtoehtoisia laskelmia, joissa käydään läpi eri tulojen, menojen ja pitoaikojen vaikutuksia.
  3. Arvioidaan vaihtoehtojen todennäköisyyttä ja lasketaan todennäköisyyksiin perustuva nettonykyarvon odotusarvo.

Diskonttaus investointilaskelmissa

Investointilaskelmissa on tehtävä eri vuosina syntyvät tulot ja menot vertailukelpoiseksi. Tämä tapahtuu diskonttaamalla tulevaisuuden rahavirrat investointihetken rahaksi. Diskonttaaminen on korkoa korolle -laskuille käänteinen laskelma. Sen avulla selvitetään, kuinka paljon tietty tulevaisuuden rahasumma on nykyrahassa.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *